se ensimmäinen teksti/lapsi/lettu/jne
Tää on jotenkin naurettavan vaikeaa. Kyllähän mä olen aloittanut uusia päiväkirjoja ja avannut uusia tiedostoja suunnilleen ensimmäisestä päivästä saakka. Toisaalta tähän liittyy kai se oletus ja ajatus, että joku lukee näitä. Siis siitäkin huolimatta, etten mä aio ainakaan toistaiseksi levitellä tätä missään. Ei tee mieli kertoa, että hei tästä osoitteesta löytyy tälläinen. Tai siis tällainen, koska niinhän se oikeasti kirjoitetaan. Mä sanon aina, etten tykkää vokaaliharmoniasta sääntönä, mutta joissain sanoissa se voisi olla silti ihan kiva.
Eikä mulla ole oikeasti mitään käsitystä siitä, mitä näille sivuille tulee. Tai no, on mulla jotain ajatuksia, mutta osa niistä vaatii mm. toimivan skannerin eikä ihmiskunta ole vielä tähänkään päivään mennessä keksinyt skannaavaa tulostinta, joka toimii. Ja äsken meinasin unohtaa relatiivipronominin edestä pilkun.
Mutta joo, todennäköisimmin tuun vaan puhumaan lämpimikseni ja ilman sen kummempaa suodatinta. Tai siis ainoastaan sillä suodattimella, etten käytä liian spesifejä erisnimiä ja pysyn ehkä jollain tapaa piilossa.
Ja kuten se ensimmäinen lettu ja ensimmäinen lapsi (ainoana lapsena voin sanoa näin) niin ensimmäinen julkaistu tekstikin on aina vähän epämääräinen. Sitä sattuu.
(ps võib-olla kasutan ka mõnikord mitte-oma-emakeelt. võiks olla huvitav.)
(pps etusivun kirjapinossa on päällekkäin piirityspäiväkirja ja poikkeustila. klementiinit on lähikaupan pirkkaa espanjasta.)